Vuosi sitten The Body Shopin joulusesongin erikoisuuksina hyllyillä notkui Frosted Cranberry ja mahdollisesti koko lafkan kautta aikain onnistunein herkku, Glazed Apple. Tänä vuonna myynnissä on myös kolmas sarja, Frosted Plum.
Toisin kuin vuosi sitten, tällä kertaa saatavilla ei ole eau de toilette-hajuvesiä, mutta kauniisti hohtavat ja lumihiutalepallomaiset vartalosuihkeet ovat jotain sinnepäin. Aivan ihanilta näyttää taas kaikki lahjapakkauksetkin. Itse päätin tänään pysyä maltillisena, mutta kuvan vartalovoi oli ihan pakko saada.
Kaivoin eilen myös Glazed Apple-hajuveden säilöstään, ja se todella ilahduttaa edelleen. Rouskis!
Jatkan televisioteemalla vielä hieman. Telkkarissa esitettiin tänään jo syksyn mittaan alustettu ja odotettu Kuningaskuluttajan jakso päivittäiskosmetiikan aiheuttamasta kemikaalikuormituksesta. Se on katsottavissa Yle Areenassa.
Pintaraapaisulla mennään, mutta aiheeseen voi aina perehtyä Kuningaskuluttajassa aiemmin vaikuttaneen Noora ShinglerinKemikaalicocktailin ja hänen mainion Marjoja ja Maskaraa-kirjan avulla.
Kuningaskuluttajan sivuilla voi myös testailla omaa kosmetiikankulutusta ja kemikaalikuormitusta, joskin itselleni jäi siitä hieman mustavalkoinen kuva.
Osallistuin minäkin illan jaksoa edeltäneeseen #kosmetiikkahaasteeseen. Päivittäin en todellakaan meikkaa, ja ihonhoidossakin olen kalliimman kosmetiikan osalta "downshiftannut" jo pidempään.. Mutta hajuvesi! Melkein joka päivä tunnustan toki suihkivani jotain..
Päädyin tässä syksyn kuluessa tuijottelemaan jälleen kerran mainiota BBC:n tuottamaa kolmeosaista sarjaa, Perfume. Ihan tuoreesta katsottavasta ei enää voida puhua, sillä ohjelman ensiesitys oli jo vuonna 2011. Parfyymien maailma on esitetty myös Yle Teemalla pariin otteeseen, joskin jostain hassusta syystä itse olen päätynyt sen katsomaan aina YouTubesta.
Maailmasta löytyy melkeinpä loputtomasti suurten yritysten masinoimia, joskus ohimeneviäkin, hittejä. Toisaalta pienten ja/tai perinteikkäiden tuoksutalojen tinkimättömiä mestariteoksia. Hyvinä esimerkkeinä sarjassa nähdään Tommy Hilfigerin ja Axen hankkeet vastavoimanaan CB I Hate Perfume ja Guerlain. Halpis ja luksus. Tinder ja elämänkumppanuus. BBC tuo kontrastin esille heti ensimmäisen jakson alussa.
Henkilökohtaisesti itselleni herkullisimpina avautuvat kuvat Guerlainin tehtaalta. Myöskin hajuvesikriitikko Chandler Burrin (mm. The New York Times) kyltymätöntä uutuuspullojen korkkailua katsellessa moni harrastustaan joskus selittelemään joutunut tuoksufriikki tuntee olevansa lopulta varsin kokematon.
Dokumentin parasta antia on ehdottomasti itse nenät - Guerlainin Thierry Wasser, Hermesin Jean-Claude Ellena ja CB I Hate Perfumen Christopher Brosius. Välissä piipahdetaan myös legendaarisen Givaudanin parfymöörikoulussa. Taiteenlaji on aivan omaa luokkaansa - välissä mestariparfymööri Jean Guichard toteaakin, että nenäntulee olla sekoitus tiedemiestä ja runoilijaa.
Tuoksukulttuurit ja -markkinat ovat maailman laidoilla kovin erilaiset. Pariisin, Lontoon ja New Yorkin jälkeen kolmas jakso keskittyy tarkastelemaan markkinoita (tai ehkä ennemminkin sinne puskevia länsimaisia tyrkkyjä) Lähi-idässä ja Brasilian maaperällä. Jaksossa silmänruokaa tarjoaa Grossmithin antiikkiset pullot - tai oikeastaan niiden uudistuotanto.
Yle Areenasta näitä jaksoja ei enää voi katsoa, mutta alla linkit YouTubeen.
Marraskuu pitää pintansa ja on tänäkin vuonna ollut kaikkien kliseiden mukaisesti pimeä. Mutta pimeässä piilee usein oma romantiikkansa. Mikäli hieman tummasävyisempi estetiikka puree sinuun myös John Gallianon John Galliano saattaa tehdä sen. Jo vuosia sitten Nekun (Lazy Dynamite) ylistämä tuoksu osui käteeni tänään etsiessäni kätköistäni jotain ihanaa. Sellaista tuoksua joka on viipynyt luonani jo hieman pidempään ilman, että olisin siihen vielä koskaan täällä blogissani tarttunut.
Aika nopeasti nettiä penkoessa huomaa, että John Gallianon ensimmäinen hajuvesi vuodelta 2008 on onnistunut haalimaan itselleen jonkinasteisen kulttimaineen. Ei myöskään ole tavatonta, että jo lyhyessäkin ajassa hajuvedet päätyvät syystä milloin mistäkin reformuloitaviksi. Vielä vähemmän yllättäviä on kaikenlaiset huhut, ja tämänkin tuoksun kohdalla on epäilty uudistettua ainesosaluetteloa. Varmaa tietoa en ole löytänyt, joten elän uskossa, että oma pulloni, sekä yhä edelleen markkinoilla olevat pullot, pitävät sisällään täsmälleen samaa kamaa.
John Gallianon tuoksut lienevät täkäläisittäin tutumpia lähinnä Parlez-moi d'Amourin ja sen useamman flankerin myötä. On hieman tylsää, ettei tätä hajuvettä ole koskaan näkynyt suomalaisten kauppojen hyllyillä. Sitä on silti helposti ja edullisesti saatavilla mm. täältä. Oma pulloni on eau de parfum, mutta markkinoilla on myös kevyempi eau de toilette-versio.
John Galliano on hyvin omintakeinen tuoksu. En osaa nimetä toista tuoksua joka tästä tulisi mieleen. Omalle iholleni tämä asettuu pehmeästi. Tässä tuoksussa ei voimakkuudestaan huolimatta ole mitään pistävää. Vaikka mm. Fragrantican käyttäjät ovat antaneet eniten pisteitä suitsukenuotille en sitä itse tästä merkittävimpänä nostaisi esille. Tässä tuoksussa on oma muhkea kimpullisensa kukkia - ruusua, iiristä, orvokkia ja pionia. Tuoksussa on jonkin verran kohinaa, suitsuketta vain kepeästi. Tämä hajuvesi voi nostaa kierroksia, mutta toisaalta sen pehmeä puuterisuus voi myös lisätä turvallisuuden tunnetta. Olen huomannut, että joskus tämä tuoksu saattaa ottaa hieman päähän, eli ihan herkimmille tuoksusärkyiljöille en tätä suosittelisi. Makeahko John Galliano voi toimia myös mainiona voimatuoksuna mikäli sattuu hieman jännittämään joitakin paikkoja tai tilanteita. Jos halajaa hajuvedeltä hieman sensuellimpaa tunnelmaa niin tässä sitäkin piisaa.
Sattuipa niin hassusti, että tänään uutisoitiin legendaarisen The Curen tulevasta Helsingin-konsertista. Ei paljoa tarvitse arvailla - tähän loppuun sopii osuvasti yksi yhtyeen tunnetuimmista hiteistä.
Tervehdys sulle, Oopiumiluolaan eksynyt! Blogini on pysyny pitkään hiljaisena, mutta Instagramissa olen toisinaan postaillut ja fiilistellyt kuvia. Kulunut syksy on ollut tuoksuttelun osalta yllättävän aktiivinen ajanjakso. Jopa niin aktiivinen, että Oopiumiluolaa tuli ikävä!
Sain hiljattain pienen inspiraation listata ylös kaikki luonani käväisseet tuoksut. Pientä pinnistelyä pullojen muistaminen vaati, mukana listalla kun ovat myös kaikki miniatyyrit. Lista on yllättävän pitkä. Melkein nolo. Länsimaalaisella ihmisellä voi todellakin olla liikaa sälää. Mutta jonkinlainen elämäntapa ja intohimohan tää mulle on, joten selittelyt sikseen.
Onnistuin myös löytämään yhteisymmäryksen Bloggerin kanssa. Tuossa varsinaisen pääotsikon alla välilehdet on jälleen päivitettyinä paikoillaan. Sormissa tuntuu mukava pieni pakotus päästä naputtelemaan tuoksuläppää, ihan vain omaksi iloksikin.
